| |||||||
|
|||||||
Heippa kaikille!Terveiset täältä syksyisen koleasta ja tuulisesta pääkaupungista sinne kotikylälle.Kuin huomaamatta, olen ollut jo yli kolme vuotta poissa Putkilahden kyläidyllistä. Toisaalta viikonloppureissuja sinne suuntaan on tullut tehtyä melkoisen tiheään tahtiin, viime aikoina hieman harvemmin. Aina on kuitenkin kiva suunnata auton nokka kohti Keski-Suomea. Valkolakin sain siis päähäni keväällä 2002, ja syyskuussa olikin sitten edessä muutto Helsinkiin. Kuin onnen kaupalla sain tuttavan kautta pikkuruisen yksiön. Muutos oli aikamoinen, maatalosta kerrostaloon pahamaineiseen Kallioon. Se kuitenkin unohtui nopeasti, sillä aloitin hammaslääketieteen opinnot lääketieteellisessä tiedekunnassa, ja tuli niin paljon muuta mietittävää. Vuoden 2003 alussa muutin opiskelija-asuntoon yhdessä poikaystäväni kanssa. ”Perheemme” kasvoi puolitoista vuotta sitten, kun vauhdikas vehnäterrierin pentu muutti luoksemme. Ja vielä tänäkin päivänä se ruttaa mattoja ja kantaa hiekkaa sisälle! En osaisi enää kuvitella elämää ilman koiraa, niin paljon siitä on iloa ja seuraa. En tiedä miten jaksaisin pitkät koulupäivät sisätiloissa, jos ei olisi ketään, joka pakottaa ulos lenkille aamuin illoin säästä riippumatta. Opiskelen nyt siis neljättä vuotta, ja tavoitteenani olisi valmistua hammaslääketieteen lisensiaatiksi vuonna 2007. Kaksi ensimmäistä vuotta oli yhteisiä yleisen lääketieteen opiskelijoiden kanssa. Tutustuimme kehon ja eri elinten normaaliin toimintaan. Kolmantena vuonna ajauduimme omille urillemme, ja meidän kurssi suuntasi katseensa kohti suun ja hampaiden mystiikkaa. Kolmannen lukukauden aikana saimme jo aloitella helpoilla toimenpiteillä, kuten hammaskiven poistoilla ja pienillä paikkauksilla, uraamme suun alueen erikoislääkäreinä. Kun kandidaattitentti meni hyväksytysti läpi noin vuosi sitten, on sen jälkeen saanut uurastaa potilasparkojen kimpussa lähes päivittäin. Opiskeluumme kuuluu tietysti luentoja, kädentaitojen harjoittelua teko- ja suusta poistetuilla hampailla, sekä kliinisten toimenpiteiden suorittamista Helsingin kaupungin opetusterveyskeskuksessa. Systeemi toimii siten, että tietyn alueen ihmiset kuuluvat opetusterveyskeskuksen piiriin, ja tulevat siten meille kandeille hammashoitoon. Me teemme toimenpiteet kliinisten opettajien (lähes kaikki erikoishammaslääkäreitä) valvonnassa siten, että kun olen saanut yhden vaiheen esimerkiksi paikkauksessa valmiiksi, pyydän opettajan katsomaan tilannetta. Sitten onkin joko kehujen tai ”hyvien neuvojen” ja arvostelun aika. Tästä kaikesta seuraa se, että keskimääräinen aika, jonka yksi potilas kerrallaan tuolissa istuu, on noin kaksi tuntia, joskus pidempäänkin. Opiskelu on ollut todella mielenkiintoista, mutta raskastakin. Hyvin useasti koulupäivään vierähtää matkoineen 12 tuntia. Aamusta hoidetaan potilaita 5-6 tuntia, ja iltapäivisin on vielä luennot. Tämän jaksaa vain siten, että joka päivä tulee potilastöissä eteen jotain uutta ja odottamatonta. Väsymys peittyy paikkauksiin, hampaanpoistoihin, juurihoitoihin ja potilaspapereiden kirjaamiseen, mutta kun vihdoin pääsee illalla kotiin ja käy vielä koiran kanssa lenkillä, ei jaksa muuta kuin kaatua sängylle. Tätä tahtia pitäisi jatkaa vielä reilu puolitoista vuotta, mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka jonain päivänä olisin siellä Korpilahdella teidän hampaita hoitamassa. Kaikesta huolimatta voin suositella hammaslääkärikoulutusta kaikille, jotka miettivät uravalintaansa. Tanja Rantanen [Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 11/marraskuu 2005] |
|