www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Biologina lääkekehityksessä

Olen koulutukseltani biologi, mutta lintulajien tuntemukseni rajoittuu harakan ja variksen erottamiseen, enkä pysty luettelemaan tieteellisiä nimiä millekään kasveille. Opiskelemani biologian ala on nimittäin solubiologia, joka nimensä mukaisesti tutkii soluja. Oleellisena osana alaa on myös molekyylibiologia, joka puolestaan keskittyy geenien toiminnan tutkimiseen ja ymmärtämiseen, samoin kuin biokemia, joka liittyy soluissa tapahtuviin kemiallisiin asioihin. Vaikka solujen ja geenien kanssa puuhaileminen voi sinällään kuulostaa jotensakin erikoiselta akateemiselta touhulta, ovat solujen sisäiset ja solujen väliset tapahtumat monenlaisten ilmiöiden kuten perinnöllisyyden, syövän, kasvin- ja eläinjalostuksen taustalla. Oikeastaan koko nykyaikainen lääketiede perustuu solu- ja molekyylibiologiaan. Esimerkiksi syövän syntymisen ja etenemisen kannalta oleelliset asiat on saatu selville tutkimalla soluja ja niiden toimintaa.

Kiinnostukseni solujen elämää kohtaan heräsi oikeastaan jo yläasteen biologian tunneilla. Varsinaista ammattia en siitä kuitenkaan osannut itselleni ajatella, mutta joka tapauksessa lähdin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan biologiaa ja siellä valitsin suuntautumisvaihtoehdokseni solu- ja molekyylibiologian. Opintoihini kuului kirjatiedon pänttäämisen ohella myös suuri määrä käytännön laboratoriotyön tekniikoiden harjoittelua. Opin kuinka DNA:ta voidaan eristää ja geenejä siirtää ja monistaa, kuinka viljellään bakteereja, viruksia ja syöpäsoluja, ja miten eristetään entsyymejä tai muita proteiineja. Mikroskooppiin tuijotettuani opin tunnistamaan näytteistä eri kudokset, ja erottamaan sairaan kudoksen terveestä. Myös anatomian ja fysiologian perusasiat opeteltiin, samoin kuin kemian. Kaiken kaikkiaan opiskelu oli erittäin monipuolista ja hauskaa. Osana opiskelujani vietin viisi kuukautta Irlannissa Galwayn yliopistossa, jossa täydensin opintojani mm. farmakologian ja mikrobiologian opinnoilla. Tein lisäksi parin kuukauden työharjoittelun Keskussairaalassa patologian osastolla sairaalasolubiologin opissa.

Suurin osa alalta valmistuneista jatkaa akateemista uraansa yliopistolla tutkimustyössä ja tekee samalla tohtorin opinnot ja väitöskirjan. Minäkin aloitin tutkijanurani Jyväskylässä biotekniikan tutkimusryhmässä. Parin vuoden kuluttua huomasin Helsingin Sanomissa ilmoituksen Orion Pharmalla avoimena olevasta solubiologin paikasta, jota päätin hakea. Sainkin paikan ja edessä oli muutto Turkuun. Sain kuulla moneen kertaan vitsailua tulevasta kotikaupungistani, mutta Turku osoittautuikin oikein mukavaksi kaupungiksi, ja turkulaisetkin mainettaan paremmiksi. Tosin järven rannalla kasvaneena kaipaan vieläkin kotirantoja ja järven kesäistä tuoksua. Merestä ei ole korvikkeeksi.

Olen siis töissä lääkkeitä kehittävässä yrityksessä ja työskentelen aivan kehitysputken alkupäässä. Uusia lääkkeitä kehitettäessä täytyy olla tiedossa sairauden tai oireen taustalla olevat solutason mekanismit. Näiden selvittäminen kestää vuosikausia ja yliopistoissa tehtävällä perustutkimuksella on tässä ratkaiseva rooli. Usein tiettyä sairautta voidaan hoitaa vaikuttamalla kemiallisesti johonkin solun proteiiniin, joka voi olla esim. solukalvolla oleva ionikanava tai vaikka hormonireseptori. Erilaisten tietokonemallien avulla vertaamalla tätä ns. kohdeproteiinin rakennetta ja siihen sitoutuvia tunnettuja molekyylejä, voidaan kehittää sellaisia kemiallisia rakenteita, joilla oletetaan olevan halutunlaisia vaikutuksia. Vastuualueenani on kehittää sellaisia solumalleja, joilla uusien lääkeainekandidaattien tehoa ja vaikutuksia voidaan tutkia. Käytännössä tämä tarkoittaa tieteellisen kirjallisuuteen perustuvien solumallien pystyttämistä ja testaamista. Kun mallin toimivuudesta on riittävästi tietoa, voidaan uusien lääkeaineiden seulonta aloittaa. Esimerkki tyypillisestä solumallista on vaikka syöpäsolujen viljeleminen ja käsittely lääkeaineilla, joilla halutaan estää solujen kasvu. Mallissa solujen kasvua estävä aine mahdollisesti toimii samoin myös syöpäkasvaimessa ja estää sen kasvua, jolloin sitä voidaan käyttää syövän hoidossa. Jatkotutkimuksiin toisiin solumallitestauksiin valitaan ne aineet, jotka parhaiten vastaavat kehitettävän aineen haluttua farmakologista profiilia, eli toimivat tehokkaasti ja turvallisesti. Vain pieni murto-osa testattavista molekyyleistä täyttää kriteerit. Tämänkin jälkeen on vielä lukuisia testauksia aineen turvallisuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi. Mikäli käy niin onnekkaasti, että laboratoriossamme löytynyt uusi lääkeaine läpäisee lukuisat testaukset ja päätyy apteekin hyllylle, kuluu tähän kaikkeen aikaa n. 10 vuotta.

Suurin osa työstäni on siis laboratoriotyötä, jossa apunani on tutkimusassistentteja, sillä käytännön työtä on paljon. Myös pipetointirobotiikkaa käytetään hyväksi satojen ja jopa tuhansien uusien molekyylien testauksessa. Uusien mallien kehittämisen lisäksi osallistun myös lääkeaineiden seulontaa aina pipetoinnista ja soluviljelystä tulosten laskemiseen ja tulkintaan. Erilaisista mittauksista saadut tulokset lasketaan ja tieto yhdistetään tietokoneohjelmistojen avulla, ja näin saadaan aikaan tietokanta, jossa on tiedot tuhansista erilaisista rakenne-aktiivisuus-yhteyksistä. Tätä tietoa voivat jälleen mallintajat käyttää hyväkseen suunnitellessaan entistä tehokkaampia molekyylejä. Työhöni sisältyykin paljon yhteistyötä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Työskentelen yhdessä molekyylimallintajien, kemistien, lääkäreiden ja proviisoreiden kanssa. Myös patenttien seuranta on tärkeää, sillä kilpailu alalla on kovaa. Tämän lisäksi olen mukana yliopistojen kanssa yhteistyössä tehtävän tutkimuksen suunnittelussa ja seurannassa. Lääkekehitys on tiukasti viranomaisten valvomaa toimintaa, joten erilaisten tulosraporttien laatiminen kuuluu myös työnkuvaani. Tiede kehittyy jatkuvasti, joten alan uusimpien tutkimustulosten seuraaminen on oleellista. Tämä tarkoittaa tieteellisten artikkelien lukemista. Myös erilaisissa kansainvälisissä lääketieteellisissä konferensseissa näkee alan uusimmat tulokset ja saavutukset sekä tapaa maailman johtavia asiantuntijoita. Olenkin työni puolesta käynyt nuuhkimassa uusia tuulia mm. New Orleansissa ja San Diegossa.

Kesäkuussa 2004 olin työmatkalla New Orleansissa ENDO-kokouksessa. Kokous pidettiin konferenssikeskuksessa, joka toimi vuotta myöhemmin hirmumyrsky Katrinan uhrien evakuointikeskuksena.

Mielestäni työni on erittäin mielenkiintoista ja tarjoaa mahdollisuuden oppia uutta. Toisaalta se on kuitenkin myös rutiininomaista työtä, joka on sidoksissa yhtiön tavoitteisiin ja viranomaisten määräyksiin. Työssäni olen oppinut, että uusien tehokkaiden ja turvallisten lääkkeiden kehittäminen on useiden ihmisten hyvin pitkän ja kärsivällisen työn takana. Vain erittäin pieni osa tutkimusputkessa olevista lääkkeistä päätyy potilaiden käyttöön, joten välillä tuntuu kuin etsisi sitä kuuluisaa neulaa heinäsuovasta. Haluan kuitenkin uskoa että vuosien uurastukseni auttaa osaltaan tulevaisuudessa esim. syöpäpotilaita.

Reetta Riikonen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 10/lokakuu 2006]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke