www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Kalastusta Korospohjassa

Ensimmäiset muistikuvani kalastuksesta ovat joskus 1950-luvun loppupuoliskolta. Muistan kuinka äitini veljellä, Väinö Arheniuksella, oli katiska Koroslahdessa. Se oli siihen aikaan sellainen vaatimaton itse tehty malli. Kyllä sillä silti kalaa sai, jopa niin paljon, että Väinö vei pienempiä ahvenia ja haukia Särkijärveen ja Hietajärveenkin. Enempi kuitenkin Särkijärveen, koska se oli muutenkin Väinön ja Tikanderin Kustaan jatkuvan huollon alla, koska he saivat sieltä kasteluveden mansikkaviljelmilleen. He patosivat aina keväällä sieltä lähtevää ojaa ja pitkin kesää sitten avasivat patoa vähän kerrallaan, näin vettä riitti pitkälle kesään. Se oli sen ajan ka-lanistutusta ja vesihuoltoa.

Seuraava muistikuva on 1961-62 vuosilta Ylisjärveltä, kun olin soutamassa uistinta Eino Saarisen ja hänen nyt jo edesmenneen vaimonsa Esterin kanssa. He olivat siihen aikaan nuoripari, jolla oli elämä edessään ja olivat kesälomallaan innokkaita kalastajia. Näin vuosien jälkeen ajateltuna tuntuu ihmeelliseltä, että juuri minä pääsin heidän mukaansa uistinta soutamaan. Siihen aikaan uistelu oli aivan erilaista kuin nykyään. Ei ollut vapoja, vaan oli sellainen uistinkela, josta lähti pitkä siima, joka laskettiin veteen. Siihen sitten oli kiinnitetty useampia uistimia muutaman metrin välein. Joskus siihen tarttui yhtä aikaa useampikin iso ahven, koska siellä oli useampia vieheitä, kun osui hyvä kalaparvi kohdalle.

Muistan myös ajan, jolloin jouduimme kalastamaan isänikin kanssa, vaikka hän ei varsinainen kalamies ollutkaan. Kävimme ongella milloin Särkijärvellä milloin missäkin, kun oli pakko saada särvintä leivän päälle, kun oli taloudellisesti niin heikko tilanne, ettei ollut muuta syötävää. Se oli varmaan v. 1963 jälkeisiä vuosia jolloin ei töitä paljon ollut.

Isän veli Voitto Saarinen taas oli tosi kalamies. Hänellä piti olla aina suolakalaa pöydässä ja hän toi kalaa meillekin, kun hänellä oli katiskoita Ylisjärvessä. Toinen kova kalamies Korospohjassa oli Savelan Kalle, joka myös toi kaloja meille, vielä isäni kuoleman jälkeenkin. Äitini tosin kertoi minulle, että osa Kallen tuomista lahnoista päätyi marjapensaitten lannoitteeksi, kun hän ei kaikkia jaksanut syödä.

Uudemman ajan kalastusta
Nykyisin ns. uudempi aika kalastuksessa on tuonut myös omalle kohdalleni monenlaisia uudistuksia. Oikeastaan uusi alku kalastukseen tuli kohdalleni 1990-luvun alusta, kun aloin laittaa jonkinlaisia verkkoja Koroslahteen. Tämän lisäksi uistelu tuli mukaan kuvaan nykyaikaisin varustein. Eihän minulla koskaan ole ollut mitään huippuvarusteita nykyisen mittapuun mukaan, mutta kalaa on tullut riittävästi näin tavallisen mökkiläisen tarpeisiin. Minusta kalaa tulee silloin sopivasti, kun ne jaksaa itse syödä, eikä tarvitse heittää hukkaan. Siihen ei tarvita mitään muskeliveneitä, eikä kymmeniä vapoja, niin kuin joillakin näkee olevan käytössä. Kai se on vain jotain näyttämisen halua tai jotain.

Kaloja istutettiin 1990-luvun alussa Päijänteeseen ainakin lohi-kalojen osalta niin paljon, että tavallinenkin uistelija sai niitä aika usein nykyiseen verrattuna. Vaimoni Helenan kanssa oltiin kerran uistelemassa Koroslahdella varmaankin joskus 1991-kesällä, niin Jyrkänkallion kohdalla tarttui molempien uistimeen yhtä aikaa kirjolohi-istukas.

Olkoon tämä sitten kalajuttu tai mätäkuun juttu, mutta se on tosi. Se oli varmaan kesä vuonna 1992, kun poikani Heikki oli lomalla armeijasta Vekarajärveltä ja lähdimme kalaan Koroslahdelle. Laitoimme saaviin 4 kpl verkkoja ja meinattiin, että laskemme ne samalla järveen, kun käymme heittelemässä vähän virveliä, kun tuntui että oli sopiva kalastusilma. Laskimme veneen vesille Korospohjassa ojansuusta, joka tulee Särkijärvestä, siinä sitten kokeilimme heti virveleitten toimivuutta, ennen kuin lähdettäisiin verkkoja laskemaan. Eihän me päästy mihinkään verkonlaskuun, kun meidän vieheisiin alkoi tarttua lohikaloja, joita Veijon kalastuskunta oli istuttanut muutamaa päivää aikaisemmin. Vähän aikaa kun oli heitelty viehettä, meillä oli toistakymmentä lohikalaa saavissa. Verkot jäivät sillä kertaa laskematta. Kalat olivat verkkojen päällä saavissa ja kun tulimme saaliin kanssa kotiin äitini oli kauhuissaan, eikä ollut uskoa, että semmoisia kaloja voisi Koroslahdessa ollakaan. Poikani Heikki on aina ollut herkkätunteinen ihminen ja äitini kauhistelu meinasi olla hänelle liikaa. Hän varmaan kuvitteli, että olimme tehneet jonkin pahan teon, kun äitini kauhisteli niin mahtavasti tätä tapahtumaa.

Korospohjan kalamies Veikko Saarinen.

Nyt myöhemmin olen kalastellut Koroslahdella äitini siskon Lempin pojan, Matin nuorimman lapsen, Markon kanssa. Hänestä on kehittynyt viime vuosina todellinen kalamies. Hän on saanut Koroslahdesta monenlaista kalaa 7,5 kg hauesta aina vähän yli 10 kg:n haukeen saakka. Kuhaa tulee myös nykyisin kiitettävästi Koroslahdesta. Siitä on todisteena tänä syksynä elokuun 19 päivänä saamani kuha n. 900 g sekä hauki, joka oli runsaan 2 kg:n painoinen, jotka sain ollessani opettamassa vävylleni kalastuksen niksejä sekä uistelussa että virvelin heitossa.

Kalastus on nimenomaan taitolaji, eikä mitään tuuripeliä? Tästähän on todisteena oikeuden päätös ”Tuurin miljoona-pilkistä”.

Korospohjan kalamies
Veikko Saarinen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 10/lokakuu 2006]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke