”Nikkar-Mikon” töitä museossa

Tehnyt Mikko Hietanen, Putkilahti

Nämä omalaatuisine kirjoituksineen ja piirroksineen syntyneet ”taulut” kuten niitä taulun tekijä itse nimitti, syntyivät siten, että tämän kirjoittaja höyläsi laudat ja pyysi niihin tallettamaan Nikkar Mikkoa paikkakunnan kansantietoutta siten kuin hän sen itse muistaa ja täällä syntyneenä ja kasvaneena oli nähnyt.

Ensimmäisessä taulussaan, joka alkaa sanoilla Putkilahti kujasuu Mikko omua sukuva Stenroos Mikko Hietanen Alkanut kirjoitaa armo vuosilta 1883 alkaa kiroitaa historijaa kaikista tapatumista ja kummista männeeltä ajalta, kuvaa tämä omalaatuinen kansan mies lapsuusaikansa näkemyksiään ja kokemuksiaan.

Viimeiset elinvuotensa hän asui Mattilan talon kujan suussa pienessä mökissä, jossa teki kaikenlaatuisia puusepän töitä. Tässä mökissä hän teki mm. nämä taulunsa. Kun aina taulu valmistui, toi hän sen repussaan museoon. Palkkioksi hän sai tupakkaa (”kessua”) tai sitten leivän pari ja joskus voita tai lihaa sekä lisäksi uuden laudan kappaleen mihin hän jatkoi tietouttaan. Tällä tavoin tauluja valmistui 27 kappaletta noin parin vuoden aikana. Ensin tauluja tehdessään hän tekstasi ne ja sitten löi ne tekemillään raudoilla puuhun (lautaan) joten kirjaimet näyttävät ensinäkemältä ikään kuin kaiverretuiksi. Homma oli joka tapauksessa hidasta ja kärsivällisyyttä kysyvää vanhalle miehelle. Niinpä hän lopulta tyytyi heikoksi käynyttä näköään valittaen vain tekstaamaan antaen kirjasimien lyöntiraudat museoon, jossa hänen puolestaan joku sai jatkaa tältä kohtaa keskenjäänyttä työtään.

Tämän kirjoittaja on sitä tehnytkin, mutta noin puolet laudoista odottavat lopullista käsittelyään. Kun kerran Mikolle huomautettiin, että lautaan kirjoitettu teksti tuskin on hänen käsialaansa ja että kysymyksessä oleva taulu, joita on useampiakin, menettää näin sivullisten asiaan sekaantumalla paljon arvostaan. Tähän Mikko vastasi, että hänen mielestään asia on päinvastoin, sillä kirjoittihan raamattuakin useampi henkilö ja näin siitä tuli kuitenkin ihmiskunnan arvokkain kirja.

Miten lienee tässä tapauksessa, mutta tosiasiana pysyy, että Nikkar Mikon mökissä kävivät kylän pojanviikarit antamassa apuaan tekstaamalla omiaan. Eräässäkin laudassa on tämä selvästi havaittavissa. Siinä on kirjoitettu lainatakseni vain alkukohdan: Sinu Asia. Eräässä talossa oli piika. Emäntä sano että se on tekemässä. No, se on sen asia ja niin edelleen. Onneksi nämä poikaviikarien kirjoittelut eroavat siksi paljon alkuperäisestä Nikkar Mikon tyylistä, että helposti huomaa, mihin tällaista on sattunut. Ja toisekseen Nikkar Mikko näiden puukirjojen tekijänä on itse hyväksynyt myöskin poikaviikarien kirjoittelut osoittaen teollaan esimerkillistä suvaitsevaisuutta ja suurpiirteisyyttä. Mitäpä siihen jälkimaailmankaan on sanottavaa.

Kun Mikko jätti puukirjansa loppuosan museolle antamillaan kirjasin raudoilla painettaviksi (se on lyötäväksi teksti), niin eihän siinä muu auta kuin lyödä ne sellaisenaan ja täten pääsee tämänkin kirjoittaja n.s. teknilliseltä puoleltaan osalliseksi puukirjojen valmistuksessa.

***

(Kirjoitukset ovat Osmo Salmisen muistiinpanoja museon esineluettelosta)

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 10/lokakuu 2007]