Pikkupojan muistoja Syrjälästä

Äitini Lyyli oli Syrjälän tytär. Itse olen syntynyt Syrjälässä tammikuussa 1936. Varhaisimmat muistoni ovat sotien ajalta. Talvisin teimme täältä Horkan kylältä vierailuja Syrjälän mummolaan yleensä hevosella jäätietä pitkin. Eräs matka on jäänyt erityisesti mieleeni. Tulimme Lahenvuorenmäeltä Hyrkkölän läpi Vähälahteen ja sieltä Kapalaukeen kautta Veijonjärvelle. Siitä matka jatkui jäätietä pitkin Koroslahteen. Taisi olla Marianpäivän aatto. Syrjälässä olivat silloin Hilma-mummu ja Olga sekä Saara Arhenius ja Jorma. Miehet Veikko ja Väinö olivat sodassa. Saattoi olla sama matka, jolloin Jorma pitkästyi leikkimään kanssani. Hän sanoi, että lähden Könkkölään leikkimään Aunen kanssa.

Syrjälän pirtti Vaaruvuoren rinteellä.

Seuraava talvimuistoni on sodan jälkeiseltä ajalta. Väinöllä oli sätkäkone. Se kiinnosti minua kovasti. Väinö opetti minut tekemään sillä sätkiä, joita myös tein. Sota-aikana ei Putkilahteen ollut linja-autoliikennettä. Kesäiset matkat teimme Kaima-laivalla. Korospohja oli Kaiman pääteasema. Muistan laiturin, halkopinot ja Putkilahden kauppiaiden varastoaitan, joka oli lukossa. Laivan saapuessa oli laiturilla väkeä odottamassa ja vastaanottamassa vieraita. Ollessamme Syrjälässä ja kuultuamme laivan saapumishuudon, juoksimme mekin rantaan vastaanottajien joukkoon. Erään kerran palatessamme kotiin äidin kanssa piti isän olla meitä vastassa Kirkonkylän laiturissa hevosen kanssa. Mutta hän olikin nukkunut pommiin. Laiva saapui aikataulun mukaisesti noin klo 3 aamulla. Lähdimme kävelemään ja ehdimme Lahenvuoren päälle kun isä tuli vastaan.

Linja-autot alkoivat jälleen sodan jälkeen kulkea. Katselimme kerran Syrjälän pihasta linja-auton tuloa Vaarusta. Se oli niin täysi, ettei läpi näkynyt. Minusta oli ihmeellistä, kuinka auton katolla olevalla rahtitavaralavalla oli muutama mies kyydissä. Katolla oli myös Putkilahden posti, Voitto Saarinen. Hän heitti Lehtolan kohdalla korospohjalaisten postin. Taisi olla sama kesä vuonna 1945, jolloin vihittiin käyttöön Pohjolan talomuseo. Sinne menimme Syrjälästä kävellen.

Oli kesä 1944. Sen muistan siitä, että silloin kastettiin Syrjälässä nykyinen kesäkorospohjalainen, serkkuni Matti Levaniemi. Korospohjassa oli silloin tukkilauttoja. Kuulin rannasta ääniä ja menin katsomaan, ketä siellä oli. Kivelän Aulis (Hakanen) ja Könkkölän Aimo (Elfvengren) olivat juoksemassa tukkilauttojen päällä. Minunkin piti tietysti kokeilla, onnistuisinko itse. Olin silloin vielä uimataidoton. Onnistuin tietenkin hetken aikaa, kunnes putosin tukkien väliin. En muista kumpi isommista pojista tuli apuun ja nosti minut ylös vedestä. Siitä heille suuret kiitokset. Ilman heidän apuaan tuskin olisin tätä kirjoittamassa.

Myöhemmin Väinö lunasti Syrjälän itselleen. Kun kävimme hänen luonaan, hän tarjosi aina kahvit. Jos erehtyi sanomaan, että ei halua kahvia, hän vastasi: "Ole ilman", eikä tarjonnut sillä kertaa uudestaan.

Nykyään Syrjälä on nuoremman veljeni, Erkin perheen kesä- ja harrastepaikkana.

PENTTI LAHNAMÄKI

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 4/huhtikuu 2008]