www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Puinen satula

Osmo Salmisen muistiinpanoja museoesineistä

N:o 430 PUINEN SATULA
vuodelta 1837. Niemelä, Putkilahti.

Satulaa käytettiin paitsi varsinaiseen tarkoitukseensa, myöskin tavaran kuljetukseen. Siitä johtuen oli niissä erilaisia tavaran kiinnipitolaitteita, joissa hevosen kahden puolen ne sitten roikkuivat. Myöskin piimäleilit eli laskut olivat niihin hyvä ripustaa mentäessä heinään tai kasken polttoon talosta etäämpänä oleville alueille. Tätä Niemelän satulaa kerrotaan lisäksi entisen isännän "Niemelän papan" käyttäneen riijuuretkillään naapuripitäjään Luhankaan, josta hän myöhemmin tarkemmin sanottuna Huuskolan talosta toi itselleen emännän.

Tieolot olivat siihen aikaan melko olemattomat. Niinpä Luhangan ja Putkilahden välillä ei varsinaista maantietä ollut. Matkat olivat kuljettava selkähevosella satulaa käyttäen tai niin kuin leikillisesti sanottiin vanhan Ruotsin lain mukaan: Kellä ei ole hevosta, niin kävelköön. Luov. museoon 1946.

***

N:o 431 PUINEN SATULA
Koivisto, Leivonmäki, Vartiamäki.

Tuotu museoon 1945. Satulaa käytettiin kuten edellä mainitaan. Erikoisesti tältä museoesineiden keräilymatkalta jäi mieleeni se, että sairastin juuri sinä talvisena päivänä ankaraa sivutautia (noidannuoli). Jo menomatka hevosella Vihtori Masaliinin kanssa tuotti monellaisia vaikeuksia. Pieninkin nykäisy huonolla tiellä aiheutti ankaraa kipua. Mutta vasta perillä Vartiomäessä Koiviston talon pihamaalla se teki täysin topin. En päässyt askeltakaan eteenpäin jäätyäni keskelle pihaa kontulleni. Ihmiset katselivat talon ikkunoista. Tilanne oli perin nolo. Konttasin lopuksi sisään, Masaliin, joka oli mennyt taloon edelläpäin, oli kylläkin selostanut talonväelle asian laidan. Mutta olin kesken kaiken siinä pirtin ovensuussa kömmittyäni tilaisuudessa panemaan merkille ihmisten säälin ja vahingonilon sekaiset silmäykset. He ehkä luulivat viinalla olevan osuutensa pelissä. Mutta sitä se ei kuitenkaan sattunut olemaan. Ja aikani yritettyä pääsin kuin pääsinkin seisoalleni ja lopuksi sujui olosuhteet huomioon ottaen kaikki hyvin. Tulomatkan olin Masaliinin ajaessa hevosta (Humu-Pekkaa) reessä liisteiden päällä selälläni katsellen talviyön kiiluvia tähtiä ja ajatellen ihmiselämän katoavaisuutta.

***

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 6/kesäkuu 2008]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke