02082008

Tanja & Dan. Korpilahti 02082008.
Kuva: Osmo Weijo

Olin syystä ylpeä toimiessani kaasona, päässäni vilisi kuvia Tanjasta vauvana, koulussa, opiskelijana, ja nyt morsiamena. Vihkipappina toimi Antti Koivisto. Sulhasen otsa oli kalpea, jopa uhkaavan värinen, ilme niin totinen, olin helpottunut, kun astelimme kirkosta eikä tarvittu hajusuolaa pyörtyneelle sulholle.

Riisi lensi ja bestman Joppe Laukkala ohjasi hääauton koiranluiden pomppiessa kohti Tammijärven Ruohtulaa. Aurinko paistoi ja elämä hymyili, kun nuoripari otti vastaan onnittelut ja ohjasin juhlakansan sisälle Ruohtulan isoon kivinavettaan. Siellä meitä odotti Ritva Rahikkala notkuvine herkkupöytineen. Hän on todella arvonimensä ansainnut, varsinainen paistinkääntäjämestari.

Juhlapaikan yllä porisi nauru, tunnelma oli rento ja sitä tympeää jatkuvaa paikallaan oloa ja odottelua ei päässyt syntymään. Pidettiin puheita, otteita elämästä, väkisin silmät kostuivat itsekullakin, jokainen muistelu kosketti jotakin häävierasta, yhdessä on touhuttu. Morsiamen äiti, Pirjo Rantanen piti varsinaisen hääpuheen, koska arveli isä Oivan tarvitsevan niin monta rohkaisuryyppyä, että puhe jäisi kuitenkin pitämättä. Kirsti Kaunisto luennoi osuvasti, miten iloitsimme lääkärin saamisesta sukuun, kun Tanja lähti opiskelemaan, oikein urakalla sairastettiin, mutta kun Tanjasta tuli hammaslääkäri, pystyttiin vain katsomaan lasissa lilluvia tekareita ja olemaan hiljaa.

Marsipaanisammakot loistivat hääkakussa ja Dan sulho otti varaslähdön ja polkaisi itsensä herraksi talossa, kun kakku leikattiin.

Illan mittaan leikittiin paljon, etsittiin sirointa nilkkaa, pyöritettiin pakettia, tutkittiin tuolin aluset ja jaettiin pieniä palkintoja. Kassinsaaren mökkiläiset lauloivat koskettavasti. Miten hienoja kykyjä löytyykään kun ihmiset päästävät taitonsa valloilleen!

Kiertelin vieraiden joukossa, en tunnistanut ensin Tanjan lapsuuden kavereita. Missä olivat ne lapsuuden pyöreät kasvot, pienet tytöt ja pojat? Upeita kaunottaria ja salskeita nuorukaisia.

Oliko boolia, oli tietysti, kahdenlaista, viinejä ja olutta. Juotiinko sitä boolia, kyllä sitä juotiin. Booli oli tehty hyvistä lisäaineista, naurusta, ilosta, hyvästä mielestä. Miesten vessa sisälsi yllätyksen, siellä oli bestmanin erikoinen odottamassa pissillä kävijää, ja mukit vierellä, kun rouvat hätäili, minne miehet hävisivät, niin vessasta ne löytyivät. Tuli sellainen vanhan ajan kyläkoulufiilis, kun mentiin hihittäen poikien vessaan. Illan suosituin drinkkipaikka.

Hääpari ryöstettiin ja saivat toisensa takaisin, Dan vain palautui heinillä ja viljalla taskut täytettyinä; tomeria rouvia nämä Putkilahden emännät.

Häävalssi meni Yöyhtyeen satukirjan sankarin sävelin ja kovasti siinä suvut tanssitti valssaten toisiaan. Kaasoparan jalat vain ovat tehdessä jääneet nurinpäin ja tanssikuviot eivät ole ikinä uponneet päähän.

Illan sankari oli Vallinmäen Ossi. Hänen uroteostaan saa kysellä itseltään ja mielestäni hän tallensi tapahtumat, minä en enempi puutu.

Hyvin meni, ja minä tahdon kiittää vielä kerran hääparia, hääparin vanhempia, kaikkia teitä, jotka osallistuitte eri tavoin näihin juhliin. Teitte kaikki yhdessä näistä häistä ikimuistoisen juhlan.

MAARIT OIKARI

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 9/syyskuu 2008]