www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Lapsuuskesät mökillä

Aurinko paistaa, juoksen avojaloin, neulaset ja pienet kivet pistelevät jalkapohjia. Jalat eivät ole vielä tottuneet kesään. Hiekkatie on lämmin varpaiden alla. Metsä tuoksuu, taivaalla kulkee valkoisia pilven haituvia ja korvissa soi äidin laulu pilvipaimenista.: “Pilvet on valkeita lampaita, ne ajan minä taivahan tarhaan. Hei trallan lalalalallaa…”

Mökki on pieni ja punainen, edessä on kuisti, jossa hyvällä ilmalla ruokaillaan. Mökissä on yksi ainut huone, jossa kahdella seinällä valkoruutuiset ikkunat, kolmannella seinällä on kerrosvuode. Yläsängyssä nukkuu isä ja alasängyssä äiti, sivusta vedettävässä puusohvassa ikkunaseinällä nukun minä vanhimman sisareni kanssa ja pikkusisko nukkuu pinnasängyssä. Meillä on jatkuva kiista yhteisestä peitosta, joka on lämmin lampaannahkainen välly. Se on lampaan nahkoista tehty peitto, jonka toinen puoli on karkeaa mustaa kotikutoista villakangasta. Se on lähtöisin isän lapsuuden kodista.

Neljännellä seinällä on hella, pieni Rapid merkkinen, jossa on pieni uuni ja kaksi keittolevyä. Siinä äiti tekee meille ruuat. Uunissa paistuu ruskeassa savikupissa riisipuuro. Sen pinnalla on tumman ruskea kuori. Hyvältä maistuu myös äidin leipoma mustikkapiirakka.

Ruuat säilytetään nurkkakaapissa ja kellarikuopassa, jääkaappia ja sähköä ei ole.

Joinakin vuosina äiti käy linja-autolla töissä kaupungissa ja tulee mökille tuoden mukanaan torilta mansikoita. Uuniin laitetaan punaiselle emalilautaselle makkaralenkki ja keitetään uusia perunoita. Äiti kattaa lautaset kuistin vaaleakukallisella vahakankaalla peitetylle pöydälle, jonka ympärillä syödään.

Likaiset astiat pestään laiturilla, puurokattila hangataan puhtaaksi pohjasta otetulla hiekalla. Pienet ahvenet syövät järven pohjalta ruuan tähteet.

Linja-automatkat mökille ovat pienelle tytölle koettelemus. Tie kaupungista on mutkainen ja mäkinen.

Vanha, keltainen linja-auto on täynnä ihmisiä, joka kerta kun ovi aukeaa, sisään pöllähtää pakokaasun haju. Äidillä on mukana ruskeita paperipusseja, joihin oksennan. Kuski aukaisee oven ja äiti heittää haisevan pussin tien viereen.

Joskus mökillä käy kesävieraita. Useampana kesänä naapurissa asuva leikkikaverini on meillä.

Kerran hän toi mukanaan ison laatikollisen leipomon munkkirinkilöitä ja söi ne kaikki itse.

Kyläkauppa on lähellä linja-autopysäkkiä, matka sinne tuntuu pitkältä. Opettelen ajamaan äidin vanhalla polkupyörällä. Se on vaikeaa, kun pyörä on iso, aikuisten kokoa. Kaadun monesti ja polvet ovat ruvella tai verillä. Joku pitää joskus kiinni tarakasta, jotta pysyisin pystyssä. Kun opin ajamaan pyörällä, niin on helpompi käydä kaupassa, vaikka matka mennessä onkin ylämaata ja siinä on monta isoa mäkeä, joissa pyörää pitää taluttaa.

Sauna on aivan rannassa. Isä on rakentanut sen vesijättömaalle. Sauna oli maalattu punaiseksi, siinä on pieni muutaman neliön kokoinen pukuhuone, joka on maalattu valkoiseksi. Ikkunaa vastapäätä on matala laatikkopenkki, jossa säilytetään polttopuita. Nurkassa on vaatenaulakko ja ikkunan edessä seinään lyöty pöytä. Ulkoa mennään saunaan, jossa on jatkuvalämmitteinen kiuas, joskus siinä paistetaan foliopussissa makkaraa jolloin herkullinen tuoksu leviää kylpijöiden nenään.

Koko perhe kylpee yhdessä, isä, äiti ja kolme tytärtä. Saunan edessä on laituri, jolla on mukava istua ja huljutella varpaita. Vesi on kirkasta, hiekkainen pohja näkyy selvästi. Rannalla kasvaa kaislikko ja sitä leikataan sirpillä, että uimaväylä säilyy. Vesi syvenee vähitellen ja kaislikon reunassa se on jo niin syvää etteivät jalat yltä enää pohjaan. Syvälle ei saa mennä, sillä siellä asuu Näkki, joka vie mukanaan.

Veneellä on mukava soudella aurinkoisina päivinä. Käydään ongella kaislikon reunassa, haetaan keltaisia ulpukan kukkia ja tehdään niistä kaulakoruja. Pääsen kerran naapurin tytön kanssa kanoottiretkelle. Melotaan järven yli ja jokea pitkin toiselle järvelle. Se on pieni seikkailu.

KIRSTI KUPARI

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 11/marraskuu 2009]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke