Tervehdys Oittilasta

Täällä elomme kulkee vanhaan malliin; vanhoja tervaskantoja kuolee, perheitä perustetaan, lapsia syntyy ja kaikenlaista rakennetaan. Se on sitä elämän jatkumoa.

Joutsenet pitävät vielä omaa meteliään, koirat haukkuvat, kavioiden kopse kuuluu teillä sekä syksyisin hirvimiesten "ralli" kuuluu ja paukkuu kylässämme. Tämä on normaalia maalaiselämää.

Vähän on kyllä hämärän peitossa tämä kaupungistuminen. Minäkin vuosien jälkeen muutin takaisin kotimaisemiini, ja tässä sitä taas ollaan, vieläpä laitakaupungin asukkina.

No, aina täytyy ajatella positiivisesti, onhan meillä Oittilassa nyt katuvalot joita ennen kutsuttiin vain tievaloiksi. Tosin palavat ei 100 %:sti, mutta kuitenkin. Posti-Velikin tiesi kertoa aamun varhaisena kulkijana, että eivät ne sillan kaikki valotkaan pala Kärkisissä. Säästämme siis sähköä. Kylätalomme Villa Cawén on kyllä kauniisti pidetty valaistuna ohikulkijoiden iloksi. Sen sähkölaskun maksaakin Oittilan Maamiesseura ry., ei kaupunki.

Uusi-Oittilan tilan päärakennus alkuperäisessä muodossaan. Nykyisin talo toimii Oittilan kylätalona.

Kuva: Heimo Uusitalon kokoelmat

Mutta kuutamo taas ajallansa ja lumi sekä jää valaisevat mukavasti elämää. Joulun lähestyessä sitten taas nämä lukemattomat pihavalot kuisteilla ja puutarhoissa, jotka vielä joskus killuvat kilpaa kevätauringon loisteessa.

Kesää kohti kuitenkin mennään, kuten kelloja aina käsketään siirtämään. Hullua hommaa mielestäni; eiväthän eläimetkään elä kellon perässä. Kukkokin on hiljaa hämärissä. Kait me ihmisetkin sitten rauhoitumme hämärissä kukon lailla; kenties?

Villa Cawénissa on taas ollut vilkas kesä takana monine tapahtumineen ja upeine taidenäyttelyineen. Kiitos siitä lankeaa kesäasukkaillemme, uskollisille kyläläisille ja ahkeralle naisvoimalle. Ehkä joskus on sitä miesvoimaakin saatu avuksi! Hyvä niin.

Parlamentti kokoontuu aina silloin kun on kaksi tai useampi tuvassa tai kesäisin kuistilla. Toisistamme välitämme. Lapset hyöriessään tuovat oman tunnelmansa yhteiseen olohuoneeseemme. Ovat sinne putkilahtisetkin aina sopineet kaffeelle tai muille virvokkeille ja ovat jatkossakin tervetulleita.

Joskus ennen muinoin Oittilan ja Putkilahden poikien välillä oli kyllä pientä jäynää, kaiketi kylän tyttölöistä, mutta menneet ovat menneitä. Luulen, että ne tappeluhalotkin on varmaan jo poltettu, ja isommilta vaurioilta vältytty.

Vähän suru puserossa olemme täällä kuitenkin olleet, kun meijän Puavomme (savolaisittain sanottuna); kylän yhteinen "talkkari", monisärmäinen savolainen kuolla kupsahti kesken kevätkiireiden. Rauha hänen sielullensa kuten myös muiden poisnukkuneiden muistolle. Heitä kaikkia muistelemme tykönämme.

Virittäköön teitä siellä vuorten takana ja meitä kaikkia täällä joulutunnelmaan abiturienttipoikani 7-vuotiaana kirjoittama jouluruno.

Hyvää Joulua ja kynttilöiden loistetta sekä parempaa vuotta 2010 meille kaikille

toivottaa
Mirja Ekström (os. Uusitalo)

        25.11.1998
       JOULUNODOTUS

     Joulupuuhissa öljylampun
   valossa tontut leikkii kuusen
     alla, sisällä muori keittää
   joulupuuroa, pukki lukee lasten
     kirjeitä ja porot odottavat
  jouluaattoa. Täällä on paljon lunta ja
 pakkasta ja jo hiihtokelit. Muista sinäkin
   laittaa joulusukkasi takan ääreen.
        Joulu lähestyy!

           Eerik

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 12/joulukuu 2009]