Lehtolasta ja työhuoneelta

Kun etsimme vaimoni Maijan kanssa keväällä 2001 vapaa-ajan toimintapaikkaa, löytyi se Putkilahden Korospohjasta. Valintaan vaikutti ehdottomasti matkan kauneus ja paikan, Lehtolan, sijainti Vaaruvuoren kupeessa. Putkilahden kylä ei ollut meille entuudestaan tuttu, mutta olin toki kuullut ja lukenut Putkilahden kuuluisista taideleireistä. Nehän olivat ensimmäiset valtakunnalliset, mainetta saaneet kuvataiteen kesäleirit, joihin osallistui sekä ammattitaiteilijoita että pitkälle edenneitä harrastajia. Opettajina näillä kesäkursseilla oli aina ollut maan johtavia kuvataiteilijoita. Kaikki tämä oli omiaan luomaan myönteisen odotuksen mielialoja, kun ryhdyimme kesäkuun alussa 2001 tunkeutumaan umpeen pusikoituneen Lehtolan alueelle. Horsmikko oli niin pitkää, että Maija hävisi sen sekaan ja suuntaa antoi vain tienvarren sireeniaita. Vähitellen löytyi vanhoja omenapuita ja tiheä kuusiryhmä, jonka keskellä oksiston hämärässä kohosi ladotun kivikehän keskeltä yli metrinen paasi. Myöhemmin tulimme tietämään, että Lehtolan entinen omistaja, Voitto Salmela, oli rakentanut tämän monumentin lemmikkieläintensä hautapaikaksi itsenäisen Suomen täyttäessä 50 vuotta. Vuosien myötä olemme kuulleet monia tarinoita Voitosta. Tuntuu siltä, että tutustumme häneen pala palalta. Henkilökohtaisesti hämmästyin heti alussa kovasti, kun rakennusvaiheen kuluessa purin navetan laipiota ja löysin tiivisteenä olleen sanoma- ja aikakausilehtien kerroksen. Voitolle oli tullut sanomalehdet Vapaasta sanasta Uuteen Suomeen ja kulttuurilehdet Virittäjästä Parnassoon, puhumattakaan kaikista tietopuolisista maatalouden ja puutarhanhoidon julkaisuista. Tämä herätti uteliaisuuteni ja sai kyselemään kerta toisensa jälkeen, kuka oikeastaan oli Voitto Salmela. Kuva hänestä on vähitellen täydentynyt ja osaltaan sitä ovat rakentaneet Voiton taideteokset, joita olemme nähneet naapureillamme ja joihin saimme tutustua muutama vuosi sitten järjestetyssä kattavassa muistonäyttelyssä. Tuntuu hyvältä, että paikalla, jota nyt asumme, on niin voimakas ja omaleimainen historia. Voitto Salmelan navettarakennus on nyt muuttunut kokonaisuudessaan meidän asumukseksemme. Sen tupatilaan valmistui myös leivinuuni. Kun Maija viime viikolla paistoi siinä ensi kerran leipää ja sen tuoksu täytti koko pienen talon, tuntui hyvältä ajatella, että saamme olla mukana jatkamassa omalta osaltamme Lehtolan historiaa ja elää Putkilahden kyläyhteisön nykyisyyttä.

Osa tällä kyläyhteisön historiallisella jatkumolla ovat olleet kylätalolla pari vuotta sitten järjestetty taide- ja ympäristökasvatuksen kurssi ja viimekesäinen Kolo-ryhmän koko viikon kestänyt maalausleiri, joka sai jatkokseen vielä lokakuisen viikonlopun. Osanottajat olivat erittäin tyytyväisiä kurssipaikkaan ja hyvin yllättyneitä kylätalon luomista erinomaisista puitteista kurssitoiminnalle. Toivoivat samalla saavansa jatkossakin palata kursseille Putkilahteen.

Kuva: Pertti Kalin

Oma kuvataiteellinen työskentelyni sai viime syksynä uuden sysäyksen, kun sain vuokrata työhuoneekseni entisen Putkilahden Osuuspankin pankkisalin. Siellä oli hyvä viimeistellä Raumalla Lönnströmin taidemuseossa tammi-helmikuussa ollut näyttelyni. Purettuani sieltä palanneet teokset pakkauksistaan katsoin aiheelliseksi avata viime viikonloppuna 24. - 25. 4. työhuoneeni ovat kyläläisille, koska minulta oli usein tiedusteltu, mitä minä puuhaan siellä pankkisalissa. Olin todella iloisesti yllättynyt, että sain tavata niin monia kyläläisiä.

Taidenäyttelyyn tutustumassa vasemmalta Uolevi Turunen, Timo Suominen ja Enna Sorsa. Taideteosta esittelee Pertti Kalin.

Kuva: Aune Turunen

Vaikka olin varannut erityisesti tuon viikonlopun työhuonenäyttelyä varten, avaan mielelläni oven aina muulloinkin, kun olen työskentelemässä pankilla ja puhelimitse (050-3402122) voimme aina sopia tapaamisesta siellä. Tervetuloa!

PERTTI KALIN

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 5/toukokuu 2010]