Kaunis sininen talo

Istuin auton takapenkillä, kun yhdessä Uolevi ja Aune Turusen kanssa suunnistimme kohti haastattelupaikkaamme. Uolevi oli jo aiemmin lupautunut kuskiksi ja Aune valokuvaajaksi. Alkukesän iltapäivä oli kauneimmillaan. Aurinko paistoi ja niityn kukkaset loistivat jokainen omalla ja ainutlaatuisella värillänsä. Etu-Varmantietä pitkin täytyi ajaa körötellä jonkin aikaa, kunnes oikealla puolella oli etsimämme tienviitta, Lakkulantie. Kyllä, tästä me käännymme!

Uuden näköinen, kaunis sininen hirsitalo osui heti silmääni. Pihalla puuhasteli talon isäntä, Ismo Laine. Hän oli meitä iloisena vastassa ja samoin suuri koira, Anja, haukahteli meidät tervetulleeksi. Ismo on lähtöjään kotoisin Kotirannasta, aivan uuden talonsa vierestä. Lapsuudenkodissa asustelee tällä hetkellä sisaruksista vanhin, Orvokki. Velipojan, Laineen Markun, moni meistä tunteekin, taksimiehen. Ismo on siis sisarusparven nuorin. Mukavaa ja rauhallista on Ismon nyt asustella tutuilla seuduilla ja tuttujen ihmisten seurassa. Lapsuudesta on hänelle jäänyt hyvin mieleen heinän teko. Vanhemmilta tuli tiukat ohjeet tehdä aina työt ensin ja sitten vasta tulisi huvitusten vuoro. Ismo kävi lapsuusajan koulunsa Kouhinsalon koululla. Kun kyselen, keitä oli samaan aikaan koulussa, niin Ismo mainitsee ainakin Otavan takaa Rantasen pojat ja Ikosen Arin ja Raimon. Muitakin nimiä muistelossa vilahteli.

Kotikyläle palannut Ismo Laine toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi takaisin synnyinseudulleen. Kyläseuran puheenjohtaja Marjo Merivirta ojensi hänelle tervetuliaislahjana Putkilahden kyläkirjan.

Kuinkas Ismo sitten päätyi takaisin Putkilahteen? Ismo eli perheinensä Luhangassa, kunnes tuli avioero. Vanha koti jäi entiselle emännälle ja Ismo asui jonkin aikaa vuokralla Luhangassa. Ajatuksissa alkoi itää, jospa sitä vielä rakentaisi uuden, oman kodin. Ja niinpä siinä sitten kävi, että Ismo muutti uuteen siniseen kotiinsa syksyllä 2009. Rakennusprojekti on kuulemma vielä hiukan kesken. Ismo aikoo rakentaa terassin kiertämään koko taloa ja muitakin suunnitelmia kuulostaa olevan. Talon rakentamisessa hänellä on ollut apuna luhankalainen timpuri, Reino Jantunen. Pääasiassa Ismo on itse talonsa rakentanut, enimmäkseen iltaisin ja viikonloppuisin.

Seurana Ismolla on koiran lisäksi oma naisystävä Veera. Toisensa he ovatkin jo tunteneet useamman vuoden ajan. Työt pitävät ystävän Jyväskylässä ja täällä Putkilahdessa he viettävät yhteistä aikaa jonkin verran. Kumppanin kanssa on turvallista jakaa elämän ilot ja surut. Veera onkin ollut suurena tukena ja voimana, kun Ismoa ovat sairaudet koetelleet. Sairaslomalla Ismo on ollut jo pitkään. Pikkuhiljaa mennään eteenpäin ja elämä voittaa! Piristystä arkeen tuo myös koiranäyttelyt, joissa Ismo ja Veera käyvät yhdessä. Nytkin he ovat lähdössä Tanskaan asti näyttelyyn. Veeralla on kaksi samanrotuista koiraa, kuin Ismollakin. Rotu on Fila. Komean näköinen koira kertakaikkiaan! Iso ja vahva talonvahti. Onnea heille vaan koiranäyttelyyn!!

Kiitos sinulle Ismo, että saimme käydä sinua tervehtimässä! Mukavia lukuhetkiä kyläkirjan ja myös tulevien kylälehtien parissa!

MARJO MERIVIRTA

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 7/heinäkuu 2010]