www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Pappani muistolle

”Pappa, kerro tositarinoita!”, muistan lapsena mummolassa iltaisin pyytäneeni, iltasaduksi. Ja papalla oli aina aikaa kertoa. Tositarinat olivat jännittäviä kertomuksia hänen ajastaan rintamalla, sodan aikana. Ja olihan papan elämässä paljon tapahtumia myös sodan jälkeenkin. Sittemmin tositarinat ovat päätyneet kansien väliin elämäkertaan ja muihin kirjoituksiin. Muistoksi meille ja iloksi itselleen, nauttihan pappa itsekin kirjoittamisharrastuksestaan.

Saara Koskinen on edesmenneen Reino Koskisen pojantytär.

Aika kultaa muistot, sanotaan. Mutta mitä tapahtuu niille muistoille, jotka ovat kultaa jo syntyessään? En muista ainuttakaan hetkeä, jolloin pappa olisi menettänyt malttinsa tai antanut surulle vallan. Saati katkeroitunut tai valittanut kipua, vaikka varmasti aihettakin olisi ollut. ”Pappa on saanut tekonivelen polveen ja voi nyt hyvin”, mummo kertoi viime keväänä. En edes tiennyt, että siinä vanhassa olisi ollut jotain vikaa! Mutta sellainen pappa oli, näki kaikessa aina positiivisen puolen ja oli kiitollinen kaikesta hyvästä, mitä elämässään sai. Ei hän uhrannut yhteistä aikaa valittamiseen, vaan nautti siitä aina täysin siemauksin.

Papasta minulla on vain hyviä muistoja. Hän aina hymyili ja kertoili juttuja pilke silmäkulmassa. Kuunteli ja ymmärsi. Ihailen hänen ainutlaatuista elämänasennettaan, jonka hän säilytti loppuun saakka. Veljeni kysyi sairaalassa käydessään, olisiko papalla vielä jotain toiveita, mitä voisimme toteuttaa. Ei ollut, kaikki oli jo toteutettu. Kyllä hän nyt oli valmis.

Ikävä on suuri, mutta jäljelle jäi myös paljon arvokkaita muistoja, jotka lohduttavat. Toivoisin itsekin joskus osaavani suhtautua elämään yhtä positiivisesti ja aidosti kunnioittaen jokaista saamaani päivää. Nähdä kaikessa aina ne positiiviset asiat ja nauttia niistä, tuhlaamatta aikaani turhaan murehtimiseen. Olla yhtä tasapainoinen ja onnellinen. Parempaa esikuvaa minulla ei kai olisi voinut olla. Ja sitten kun oma aikani tulee kertoa tositarinoita, on minulla niitä silloin ainakin yksi, tarina papastani. Koska hänen sydämensä oli aidosti kaunis ja hyvä, kultaakin kalliimpi. Ja tällaisia ihmisiä on harvassa.

Lämpimästi kunnioittaen rakkaan pappani muistoa,

SAARA KOSKINEN

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 7/heinäkuu 2010]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke