SURUA JA MUISTOJA

Jokainen ihminen joutuu joskus elämänsä aikana kohtaamaan vaikeita asioita. Meillä kaikilla on omat unelmamme ja tarkat toiveemme siitä, mitä elämältä odotamme. Näihin ajatuskuvioihimme eivät sovi sairastuminen, taloudelliset huolet, vanhuus tai onnettomuudet. Joskus elämässä hienoimmatkin suunnitelmamme menevät yllättäen murskaksi. Ankarammin elämän hauraus tulee näkyväksi kohdatessamme vaikeaa sairautta ja kuolemaa. Läheisen omaisen tai ystävän menetyksen kohdatessa eron tuska ja poissaolevan ikävä ovat asioita joille ei voi tehdä mitään. On surun aika. Surussa tunnetaan myös kiitollisuutta menneistä vuosista ja monista yhdessä koetuista onnellisista hetkistä. Aikanaan suru ja ikävä helpottavat, mutta muistot jäävät.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta jatkosodan alkamisesta. Vuosikymmenten ajan tämä kotimaamme raskas kohtalon aika on pysynyt vanhemman väestön mielissä kipeänä muistona. Nuoremmalle sukupolvelle sota ja siihen liittyvät asiat ovat vieraita. Itsenäisyytemme koetaan usein itsestäänselvyytenä ymmärtämättä sitä, miten paljon uhrauksia se on vaatinut aikaisemmilta sukupolvilta. Putkilahdenkin kohdalta sodan uhrien lukumäärä on suuri. Tämän lehtemme sivuilla avataan isänmaamme ja samalla kotikylämme historiaa sen vavahduttavimmilta ajoilta.

Ihmisen muisti on rajallinen ja henkilöt, joilla on omakohtaisia muistoja sota-ajoista, eivät ole enää kovin pitkää aikaa keskuu-dessamme. Nyt olisikin tärkeätä kaikkien niiden, joilla on tietoja noista ajoista, pyrkiä tallentamaan tietojaan tuleville sukupolville niin että hekin ymmärtäisivät millaisin uhrauksin ja suurin kärsimyksin tätä isänmaatamme on rakennettu.

Aune Turunen,
päätoimittaja

[Putkilahden kylälehden 3/maaliskuu 2011 pääkirjoitus]