Laatokan kalastaja Päijänteelle

Isäni Heikki Jermoranta oli kalastaja jo Karjalassa asuessamme ja kun sitten tulimme Putkilahteen, hän kalasteli Päijänteellä.

Kalastaminen oli jokapäiväistä varsinkin silloin, kun oman talon rannasta päästiin lähtemään vesille. Isällä oli muikkuverkkoja ja muitakin millä sai isompia kaloja. Maire-siskoni oli isän kalakaverina silloin, kun muita ei ollut. Maire on kertonut, että hän kutoi sukkia aina venematkalla mennen tullen. Muistan vielä itsekin, kuinka kesällä marja-aikaan olimme koko perhe mukana. Isä vei meidät saareen, jossa oli marjoja ja lähti itse verkoille. Pois tullessaan isällä oli siikoja ja niitä hän paistoi hiilloksella. Kyllä niitä kelpasi hyvällä ruokahalulla marjamiestenkin syödä. Rakkaissa muistoissani ovat säilyneet nämä yhteiset retket ja ihanilta maistuneet äidin laittamat eväät ja kahvit niin kuin isän hiilloskalatkin.

Isän pääelinkeinona oli kalastaminen, sillä hän hankki perheelle ruokaa ja toimeentuloa. Muistan monet kerrat, kun isä toi äidille peratut kalat milloin paistamista tai keittoa varten. Isä laittoi myös linja-auton kyydissä Jyväskylään torimyyjälle kalaa myytäväksi kaiken kaikkiaan eräänkin laatikollisen.

Isälläni oli myös nuotta. Muistan, kun mieheni ensi kerran tuli sinne rantaan ja näki nuotan, hän oli aivan haltioissaan. Liekö sieltä hänenkin kalastuksensa saanut lisäkipinää, koskapa sitä kalaa on meilläkin ollut, jos ei verkoilla saatu, niin sitten pilkillä. Ja onhan velipojatkin kalamiehiä, sekin lie kodin perintöä, eikä ollenkaan huonoa olekaan.

Waldén ja onkihauki

Toivotan hyvää kalaonnea kaikille kalastusta harrastaville!

KAARINA WALDÉN OS. JERMORANTA

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 10/lokakuu 2011]