Valtuusto temppelinharjalla

Ongelmaksi on muodostunut suurten operaattoriyritysten ”rusinat pullasta”-mentaliteetti niiden keskittyessä vain asutuskeskusten valokuituverkkojen kehittämiseen. Ne eivät ole kiinnostuneita laajentamaan valokuitukaapeliin perustuvaa toimintaansa haja-asutusalueille. TeliaSoneralta kerrottiin yhtiön pyrkivän pois puhelinkaapeliverkosta, eikä se enää tee uusia kiinteän puhelinlinjaan perustuvia sopimuksia. Lisäksi suuret operaattorit panostavat tällä hetkellä 4G-verkkoihin, jotka toimivat radioteitse. Sen etuna nykytilanteeseen verrattuna on nopeampi tiedon kulku langattomassa verkossa. Se mahdollistaa entistä paremmin ns. älypuhelimien käytön. Julkisuudessa on lisäksi ollut tietoja, että TeliaSonera tähtää internetyhteyksissä myös satelliitteihin perustuvaan tekniikkaan. Kysyessäni sen markkinoille tulohetkeä tai hintaa ei siihen osattu vastata. Elämme siis langattoman verkon ja vallitsevien kiinteiden yhteyksien varassa.

Valokaapeliverkon etuna langattomiin verkkoihin nähden on sen suuri tiedonsiirtokapasiteetti. Rakenteellisesti se yhdistää kaupunkeja ja kyliä, jolloin kylissä sekä muissa asutuskeskuksissa on radiotiehen perustuva langaton lähiyhteys verkkoon. Minusta siis tehty suunnitelma verkon rakentamisesta on edelleen hyvä huolimatta 4G-verkon kehittämisestä. Valokuituverkko mahdollistaa suuren tiedonsiirtokapasiteettinsa puolesta todellisen etätyöskentelyn myös maaseudulla. Samalla kyläkeskusten asukkaiden verkkoon liittymishinnat pysyvät kohtuullisena.

Olen myös purkanut huoltani valokaapeliyhteyksien hitaasta kehittämisestä uudelle viestintäministerille Krista Kiurulle. Hänelle lähetin kuvan ”Sutjakan sähköpostista” kansalaispalautteena. Sutjakan sähköpostin töpseli sekä viesti ”teille on saapunut etanapostia” löytyi Kilvensalon jätekatoksen seinästä.

Ministeri totesi vastauksessaan 8.9.2011 mm seuraavaa: ”Valtioneuvosto teki vuonna 2008 periaatepäätöksen valtakunnallisesta laajakaistahankkeesta, jossa vuoden 2015 loppuun mennessä kaikki vakinaiset asunnot sekä toimipisteet tulevat olla enintään kahden kilometrin etäisyydellä 100 Mbit/s toimivasta valokuituverkosta. Hankkeesta on tällä hetkellä käynnissä väliarviointi, jossa paneudutaan hankkeen ongelmakohtiin ja jonka perusteella valtioneuvosto tulee päättämään, mitä lainsäädäntö- ja toimintatapamuutoksia tarvitaan, jotta kunnianhimoinen tavoite voidaan saavuttaa”.

Tätä kirjoittaessani ei tiedetä kaupunginvaltuuston päätösaikataulua, mutta ymmärtääkseni valtuusto päättäisi lähiaikoina joko valita pieni operaattori valokuituverkon operaattoriksi tai odottaa valtioneuvoston uutta ohjeistusta. Jos jäädään odottamaan uusia ohjeita valokuitukaapelin rakentaminen suunniteltuun laajuuteen tuskin onnistuu vuoteen 2015 mennessä. Nykyisessä taloudellisessa kolmen s:n tilanteessa; supistuksia, supistuksia, supistuksia, valtuustolta odotetaan todella kauaskantoista päätöksentekokykyä sekä panostusta kansalaisten hyvinvointiin, tasa-arvoisuuteen ja maaseudun kehittämiseen. Kaupunginvaltuustolla on varmasti tiedossaan myös se lähtökohta, että valokuitukaapelit katsottaisiin samankaltaisiksi yhteiskunnan hoidettaviin asioihin kuuluviksi tehtäviksi kuten esimerkiksi tiestö, rautatiet, vesiväylät, opetustoimi ja terveydenhuolto.

Tässä mallissa hyväksyttäisiin riski, että verkon ylläpito ja kehittäminen, varsinkin haja-asutusalueella, kuuluisi yhteiskunnan hoidettaviin asioihin. Kunta tai valtio perisi vuokraa operaattoreilta linjan käytöstä. Silloin myös yhteyksien hinnoitteluperusteet pysyisivät hallinnassa. Varmasti tämä ei ole uusi näkökulma, mutta ei tämäkään tilanne, jossa kansalaiset ovat täysin eriarvoisessa asemassa, ole mitenkään houkutteleva asetelma.

JOULUN ODOTUKSEN TERVEISIN
OSSI KETTUNEN

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 12/joulukuu 2011]