22.12.2011 Salmensuussa

On jouluaaton aatonaatto. Istun sohvalla ja katselen joulukuustani, jonka olen jo koristellut. Kyllähän se kuusen jalkaan laittaminen otti koville, että sain siihen jalkaan jotenkin suoraan, kun ei oikein kaksi kättä tuntunut riittävän.

Mietin itsekseni, että montakohan yksinäistä ihmistä on Putkilahdessa, joiden on selvittävä yksin niistä joulun valmisteluista ja kaikista arjen tehtävistä. Yksi on hyvä puoli näinä päivinä, kun lämmityshommat eivät vie yhtä paljon voimia kuin vuosi takaperin, olihan silloin ne paukkupakkaset. Nyt sen sijaan vie mieltä alakuloon tuo kura ja jatkuva vesisade, aina saa olla mättämässä veneestä vettä pois. Piha tosin hohtaa vihreyttään ja miljoonakellokin kukkii yhä edelleen tuossa rapulla.

Puhelin pirahti, se aina ilahduttaa. Aune soitteli ja kyseli kuulumisiani, kun minua ei ole näkynyt tuolla kylän riennoissa eikä missään.

Ajatukseni on, että mihin minä kotoani lähden niin kauan kun järki ja liikuntakyky säilyy. En kuitenkaan iltapimeällä halua lähteä mihinkään. Veneellä liikkuminen ei ole mitenkään kivaa yksin, kun rinnalla kulkija on poissa. En halua ottaa ”riskejä”.

Päijänne lainehtii vapaana etelätuulen henkäillessä ja luulen, että kyllä mennään pitkälle tammikuulle ennen kuin alkaa jäätyminen tapahtumaan ja tuleeko kunnon jäitä ollenkaan.

Tänään on vuoden lyhin päivä ja olemme menossa kohti valoisampaa aikaa ja kohti uutta vuotta. Toivotan jokaiselle yksinäiselle ja kaikille ihmisille valoisaa ja hyvää vuotta 2012!

”MYRSKYLUODON MAIJA” AILI SALO

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 1/tammikuu 2012]