Tuimalan ratsutalli

Kotitalli häämötti jo meidän edessä. Oli lauantai ja me oltiin päätetty mennä Jennan kanssa kunnon laukkaretkelle. Huusin Jennalle:
- Hiljennetään, ettei laukata tallin pihalle. Joku hevonen pian säikähtää!
- Olet oikeessa, Jenna vastasi.

Kun me tulimme käynnissä tallin pihalle siellä vallitsi täysi kaaos. Tallin omistaja,Tiina huusi hädissään:
- Tulipalo, tulipalo! Kaikki hevoset on pakko saada tallista ulos!

Hyppäsimme ratsailta ja laitoimme hevoset ensimmäiseen tolppaan jonka näimme. Sen jälkeen juoksimme sydän kauhusta hakaten hakemaan muita hevosia tallista.
- Ota sää noi oikeen puolen karsinoissa olevat hevoset niin mää otan vasemman puolen! minä huusin Jennalle.
- Joo äkkiä nyt! Jenna vastasi.

Tallin takaosa liekehti jo kokonaan ja minua ja Jennaa pelotti ihan kauheasti. Viidentoista minuutin päästä palokunta saapui paikalle ja Tiina huusi niille:
- Vihdoinkin! Soitin teille jo 15 minuuttia sitten! Täällähän olisi voinut joku vaikka pahimmassa tapauksessa kuolla!
- Emme kerenneet kun oli muita hommia, palokunnan johtaja vastasi tyynesti.
- No sammuttakaa nyt tuo tuli ennen kuin se leviää metsään joka ympyröi tätä koko tallia, jos ette sattuneet huomaamaan!
- No niin, toiset toiselle puolelle tallia ja toiset toiselle puolelle ja ei muuta kuin sammuttamaan, palokunnan johtaja huusi muille palomiehille.

Tunnin päästä palo oli saatu sammutettua ja olihan siinä mennyt vähän metsääkin, mutta kaikki hevoset olivat selvinneet eikä kukaan ihminenkään ollut saanut surmaansa, onneksi. Tiina kutsui kaikki koolle hänen talolleen ja sanoi:
- Kiitos teille kaikille siitä, kun olitte pelastamassa tallia. Se talli meni siinä, mutta uutta aletaan tekemään heti kun pystytään. Onneksi kukaan viidestätoista hevosesta ei saanut surmaansa. Mutta nyt tulee se ongelma: mihin hevoset laitetaan siksi ajaksi kun tallia rakennetaan?
- Hei! Meidän ihan tossa lähellä on yks vanha talli jota ei käytetä. Voin soittaa sen omistajalle että voisko hevoset viiä sinne, minä sanoin.
- Voi kiitos Hannele! Tiina sanoi.
- Käyn soittamassa tossa pihalla, minä sanoin.
- Hei!
- Moi! Hannele tässä.
- No moi Hannele mitäs sulla oli asiaa?
- Sitä vaan, että tää talli missä käyn palo just äskön niin mietin että onko sulla vielä se vanha talli?
- Herttinen aika! On minulla se. Voitte viedä hevoset sinne.
- Kiitos paljon! Tämä korvataan kyllä!
- Juu laittakaa olkia karsinoihin, ne löytyy sieltä tallin perältä!
- Okei kiitti. Moi moi!
- Hei hei.

Puhelu katkesi ja riensin takaisin sisälle.
- No miten kävi? Jenna kysyi.
- Me voiaan viiä ne sinne! Sanoin iloisesti. - No niin, käydään sitten hevosten siirtohommiin! Jenna ja Hannele ottakaa te Seukka ja Speedy ja ratsastakaa sinne edeltä. Me tulemme perässä heti kun pääsemme. Ai niin, ja laittakaa jo oljet ja vedet karsinoihin, Tiina sanoi.
- Selvä me mennään. Moi, minä huusin samalla kun paiskasin ulko-oven kiinni. 15 minuutin päästä olimme jo vanhalla tallilla.
- Tämä kaipaa vähän fiksausta, sanoin Jennalle, joka seisoi vieressäni ja tuijotti tallia.
- Joo todellakin! Jenna huudahti.
- Laitetaan hevoset kiinni tohon puuhun mikä on tossa vieressä ja aletaan hommiin. Kyllä me tästä ihan hyvä väliaikaistalli saadaan, minä sanoin.
- Just niin! Jenna vastasi.

Vähän ajan päästä olimme jo laittaneet karsinoihin oljet ja vedet eikä muita vielä kuulunut. Niinpä sanoin Jennalle:
- Laitetaan Seukka ja Speedy karsinoihin ja mennään auttamaan muita.
- Hyvä ajatus, Jenna totesi.

Lähdimme kävelemään tallille päin kun huomasimme vähän matkan päässä muut tulossa vanhalle tallille päin. Huidoimme niille kättä ja he tulivat meidän luokse.
- No niin! Missä se talli on? Tiina kysyi.
- Se on tuolla, sanoin ja huidoin kädellä tallin suuntaan. Olimme tulossa auttamaan teitä, mutta ette te taida tarvita apua.
- Joo emme tarvitse, Tiina sanoi.
- No me menemme Jennan kanssa takaisin sinne! Tulkaa perässä! Minä huusin ja lähdimme juoksemaan Jennan kanssa vanhalle tallille.

Kun saavuimme Jennan kanssa tallille huomasimme, että tallin ovi oli auki.
- Toivottavasti kukaan ei ole käynyt täällä, sanoin hermostuneena Jennalle.
- Tuskin on, mutta onhan kaikki mahdollista, Jenna sanoi hiukan pelokkaasti.

Kun astuimme pelosta jäykkänä huomasimme iloksemme ettei tallissa ollut käynyt kukaan.
- Huh! Minä huokaisin iloisena.
- Kukaan ei ole käynyt täällä! Jenna riemuitsi.

Aurora ja kesähevosensa Asta.

Kuva: Janika Ruth

Hetken päästä muut saapuivatkin hevosten kanssa tallille. Autoimme heitä laittamaan hevoset karsinoihin, jotka me olimme siistineet Jennan kanssa.
- No niin! Kaikki on valmista joten kaikki voivat lähteä koteihinsa, Tiina sanoi samalla kun käveli tallin ulko-ovea kohti.
- Tulemmeko aamulla tänne hoitamaan hevoset, minä kysyin Tiinalta.
- Kyllä jos viitsitte, Tiina sanoi iloisesti.
- Tottakai viitsimme! Hevoset on meille kaikki kaikessa, vastasin.
- No hyvä! Tiina näytti tyytyväiseltä.
- Nähdään huomenna, Jenna sanoi.
- Joo nähdään huomenna. Moi,moi, Tiina huikkasi meille samalla kun lähti kävelemään kotiaan kohti. - Moi, moi! Huikkasin hänelle samalla kun lähdin juoksemaan Jennan perään. Kun vihdoin sain Jennan kiinni, olimme jo minun taloni kohdalla.
- No moi, mennään huomenna yhessä tallille, sanoin Jennalle.
- Joo, huikkasi Jenna minulle ja juoksi omalle talolleen joka sijaitsi meidän taloa vastapäätä.

Juuri kun olin päässyt eteiseen, äitini huusi keittiöstä:
- Vaihda vaatteet , pese kädet ja tule syömään.
- Jep, tulen heti!

Vaihdoin äkkiä vaatteet sekä pesin kädet ja sen jälkeen kipitin yläkerrasta jossa huoneeni sijaitsi alakertaan keittiöön ja istahdin pöytään. Mätin ruokaa lautaselleni koska minulla oli hirvittävä nälkä.
- Äiti arvaa mitä? Kysyin äidiltä.
- No?
- Talli paloi tänään, vastasin suu täynnä ruokaa.
- Ei kai? Äiti hämmästyi.
- Kyllä, vastasin.
- No mitäs sitten tapahtui? Äiti jatkoi.
- No vähän kaikkea. Kerron huomenna tarkemmin kun isäkin palaa sieltä työmatkalta. Niin sekin sitten kuulee. Mutta sen voin kertoa, ettei kukaan kuollut ja kaikki hevoset ovat nyt tuossa vanhalla tallilla. Muistat sen varmaan?
- Selvä, äiti sanoi.
- Missä muuten mun oma kulta Topi on?
- Ai se sun koirasi? Se on siskosi kanssa lenkillä.
- Kerrankin Sara suostui käyttämään sen lenkillä, sanoin äidille.
- Menen huoneeseeni, sanoin äidille joka oli siirtynyt pöydän äärestä tiskaamaan astioita.
- Selvä, ja muista siivota se sun huone! äiti huusi perääni.
- Joo, joo, huusin takaisin.

Kun olin siivonnut oli jo myöhä ja päätin mennä nukkumaan. Huusin vain hyvää yötä siskolleni joka oli vihdoin saapunut Topin kanssa lenkiltä ja äidilleni joka katsoi alakerrassa sohvalla televisiota.
- Hyvää yötä! Äiti huusi takaisin.
- Joo hyvää yötä! Sarakin huusi omasta huoneestaan joka sijaitsi minun huoneeni vieressä.

Huusin vielä Topin huoneeseeni, sillä se nukkui aina minun huoneessani. Kun se sitten vihdoin laahusti huoneeseeni suljin oven, laitoin yöpaidan päälleni, sammutin valot ja kömmin sänkyyni peiton alle. Nukahdin heti kun olin saanut pään tyynyyn. Niin väsynyt olin päivän tapahtumista.

AURORA RUTH (11V.)

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 7/heinäkuu 2012]