www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Kylässä

Jokaisessa kylässä on oma tunnelmansa - kuten jokaisessa kodissakin. Vieras aistii tunnelman heti tultuaan. Oma väki taas havaitsee poikkeavat virtaukset, jota vieras ei välttämättä huomaa. Mutta vieras tunnistaa yleisen. Minä olen käynyt Putkilahden kylässä säännöllisen epäsäännöllisesti lähes neljänkymmenen vuoden ajan ja aina olen tullut mielelläni. Kylän tunnelma rauhoittaa ja virkistää samanaikaisesti.

Olen usein miettinyt, millä perusteella ihminen tuntee viihtyvänsä toisessa paikassa ja toisessa ei. Omia sukulaisiani äitini puolelta, karjalaisia evakkoja, olen kuunnellut tällä korvalla. He kun joutuivat asumaan monenlaisissa kylissä. Olosuhteet vaihtelivat, mutta muistoissa päällimmäiseksi nousi aina ihmisten suhtautuminen heihin.

Kun 1970-luvulla tulin ensi kerran käymään Putkilahdessa, ja tuleva anoppini sai tietää karjalaisista sukujuuristani, hän alkoi heti kertoa Könnön tuvassa asuneista evakoista. Vuosikymmeniä myöhemmin tämän perheen tyttäret tulivat sitten Australiasta asti Putkilahteen katsomaan evakkoaikansa majapaikkaa. Hyviä muistoja heille oli jäänyt. Voin sen uskoa, koska kuulin aina anoppini puheissa arvostavan ja myötätuntoisen sävyn. Ihmisten suhtautumisella toisiinsa on merkitystä, joka ulottuu vuosikymmenten yli.

Olen myös vakuuttunut siitä, että ympäristö muokkaa ihmistä. Jos asuu rähjäisessä, likaisessa ja roskaisessa ympäristössä, sitä alkaa pitää itsestään selvyytenä, hyväksyttävänä. Jos ihminen ei omista mitään, tai ei voi mitenkään vaikuttaa ympäristöönsä, hän ei opi arvostamaan kenenkään omaisuutta. Tämän havainnon on voinut helposti tehdä itäisessä naapurimaassa käydessään tai sen historiaa lukiessa. Omasta lähiympäristöstä huolehtiminen ja kylän yhteisen maiseman vaaliminen on arvo, jonka vaikutukset näkyvät ihmisen käyttäytymisessä. Syntyy kylän tunnelma.

Ylisjärvellä mummolan rannassa ongella Matti Riikonen.

Nestori-kissa piti huolen siitä, että kukaan ei päässyt kalareissulle ilman sitä.

Kuva on vuodelta 1987.

Putkilahden kylälehti vaalii erinomaisen hienolla tavalla kylän yhteisöllisyyttä. Se tuo esiin asioita ja tapahtumia, joilla on merkitystä kyläläisille – ja muillekin. Se nostaa esiin ”pienen ihmisen” äänen. Mielestäni kylälehden tulee vaalia juuri ”pienen ihmisen” ääntä, suuret lehdet vaalikoot ”suurten ihmisten” ääntä. Pienestä ikkunasta voi nähdä avaran maiseman.

Luen mielelläni Putkilahden kylälehteä. Minua on ilahduttanut erityisesti se, kuinka päätoimittaja Aune Turunen toivottaa uudet asukkaat tervetulleeksi kylään. Lehdessä mainitaan nimeltä ja usein kuvan kanssa! Päätoimittaja kirjoittaa aina tekstinsä kauniisti, rakentavasti ja myönteisesti, mikä on vaikuttavaa ja huojentavaa. Kriittisyyttä, tyytymättömyyttä, kyynisyyttä ja sarkasmiahan maailma on pullollaan. Lehdessä on myös ollut mielenkiintoisia muistelmia vanhoista ajoista, ihmisistä ja tapahtumista. Vanhat valokuvat ja niihin liittyneet asiat ovat kiinnostavaa historiatietoa, joista voi itselleen hahmottaa asioita yleisemminkin.

Toivotan Putkilahden kylälehdelle antoisia vuosia eteenkin päin Anna-Mari Kaskisen runon kera. Runo menee jotenkin tähän tapaan:

”Maailman kaikkiin kyliin joku jää asumaan.
Joissakin otetaan syliin, joissakin odotetaan.
Yksi vain kylistä muista kodiksi muodostuu,
maailman kaikista puista yksi on pihapuu”.

Lukijaterveisin Porvoosta
Ebba Riikonen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 3/maaliskuu 2013]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke