Isämme Viljo Simolan muistolle

Isämme Viljo Simola syntyi 16.1.1925. Oman isänsä hän menetti ollessaan vain puoli vuotias. Sisar Ella syntyi muutamaa vuotta myöhemmin. Elämän täytyi kuitenkin jatkua ilman oman isän ohjausta ja miehen mallia. Urheilu kiinnosti nuorta miestä pienestä pitäen kuten kalastuskin. Sota muutti suunnitelmia, sillä isä astui palvelukseen 18-vuotiaana 1943. Palveluspaikkoina olivat Karjalankannas ja Lappi. Isä haavoittui kranaatinsirpaleesta ja hänelle jäi 10 %:n sotainvaliditeetti.

Viljo Simola

Sodan jälkeen isämme aloitteli sahaushommia, mutta pääasiallisesti töitä tehtiin renkimiehinä muille. Urheilu oli voimakkaasti elämässä mukana. Isä oli lahjakas ja olisi kunnon valmennuksella yltänyt ties minne, siltikin saavutuksina oli piirin-mestaruuksia ja -ennätyksiä. 1950-luku oli muutosten aikaa, sillä vaimo löytyi evakkoon tulleesta karjalaistytöstä Elvistä. Perheeseen syntyi kaksi poikaa (Jari 1957 ja Juha 1958). Talo rakennettiin, samoin navettakin. Pientilallisen täytyi katsella töitä muualtakin. Metsätöitä oli, ja muistan kuinka isä aamulla aikaisin lähti ”ruukkiin” ja palasi usein pimeällä takaisin. Viimein pystyttiin taloon hankkimaan traktori maatöitä helpottamaan, ja sillä tehtiin töitä muillekin.

Sahaustyöt lisääntyivät, mutta niiden kausiluontoisuudesta johtuen täytyi keksiä muutakin. Isämme hankki rohkeasti ensimmäisen kaivinkoneen. Hän opetteli kaikki taidot ja hänestä kehittyi taitava ammattimies. Töitä isä teki usein seitsemänä päivänä viikossa ja työn jäljet näkyvät useissa paikoissa niin omassa kunnassa kuin muuallakin. Viljo isä oli ahkera, hiljainen ja peräänantamaton puurtaja.

Terveyden pettäminen 1988 hiljensi isän työtahtia ja vain ihmeen kautta hän palasi vielä työelämään. Vauhtia oli kuitenkin hiljennettävä ja alettava nauttimaan eläkepäivistä. Jouten isämme ei ollut. Hän kalasti, teki polttopuita ja äidin kanssa kerättiin käpyjä MHY:lle ja kesäisin marjastettiin. Terveys kuitenkin hiljalleen huononi ja viimeisen vuoden hän vietti kotona äidin ja hoitajien hoidossa. 25.8. koitti sitten viimeinen aamu ja isämme pääsi vaivoistaan iäksi.

JARI JA JUHA SIMOLA

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 10/lokakuu 2013]